Vihdoin Ukrainassa! Emme ehtineet aamulla paljon muuta kuin syödä aamiaisen, sillä olimme parkkeeranneet autot koulun pihalle ja luvanneet siirtää ne pois ennen kello kahdeksaa. Koska Lvivin keskustassa on erittäin huonosti parkkipaikkoja, ei auttanut muu kuin pakata kamat ja lähteä matkaan.
Yksi autoista - vihreä Peugeot Expert -pakettiauto, jonka kuljettajat olivat hellästi nimenneet "The Royal Beastiksi", jäisi Lviviin, joten viimeinen tilaisuus ottaa kuvia koko konvoista oli nyt. Olimme saaneet luvan käyttää Pravdan panimon pihaa valokuvaukseemme, joten suuntasimme sinne ja ryhdyimme järjestämään autoja kuvausta varten. Se vei aikansa niin monen auton kanssa, mutta lopulta saimme ne aseteltua siististi ja ripustettua muutamia naamioverkkoja sekä Suomen lippuja niiden päälle. Sitten vain hölmö hymy kasvoille ja otimme muutamia satoja kuvia. Käytössämme oli myös drone, jolla otimme kuvia yläkulmasta.
Kuvien ottamisen jälkeen lähdimme matkaan kohti lopullista määränpäätämme - Kiova. Lvivistä poistuminen ruuhka-aikaan koetteli kärsivällisyyttä, mutta pian olimme moottoritiellä koko konvoi perässämme. Istuin ensimmäisessä autossa ja kirjoitin blogipostausta, kun yhtäkkiä poliisi viittoili meidät tien sivuun. Kyseessä oli nopeusvalvonta, ja nopeutemme oli 81 km/h alueella, joka oli juuri vaihtunut 80:stä 70:een. Se ei sinänsä olisi ollut niin paha, mutta kuljettajalla ei ollut ajokorttia mukanaan, sillä hän oli tilapäisesti tullut autoni kyytiin ja kortti oli toisessa autossa, joka oli lähtenyt omille teilleen hieman aiemmin. Onneksi poliisit olivat ymmärtäväisiä ja hyväksyivät kuvan ajokortista, vaikka siihen menikin noin 30 minuuttia päästä tähän johtopäätökseen. Tuloksena oli noin 9 euron ylinopeussakot ja kehotus pitää kortti jatkossa mukana.
Olimme nyt jääneet melko paljon jälkeen muusta saattueesta, mutta kevyellä henkilöautolla meidän ei tarvinnut noudattaa raskaiden ajoneuvojen nopeusrajoituksia, joten pystyimme ajamaan täyttä vauhtia moottoritiellä. Saavutimme heidät juuri, kun he saapuivat ensimmäiselle taukopaikalle. Ukrainalaiset huoltoasemat ovat muuten melko erikoisia. Toki siellä on myös ränsistyneitä asemia, kuten mihin olemme kotona tottuneet, mutta monet ovat suuria, tarjoten laajan valikoiman ruokaa, alkoholia ja muita tuotteita. Yksi pysähdyspaikoista, jolla pysähdyimme tällä osuudella, piti sisällään jopa pienen konditorian, mitä en ole nähnyt missään muualla aikaisemmin.
Yksi pysähdyspaikoistamme oli Rivnessä, ja sattumalta törmäsimme siellä pormestariin, joka tunsi Andreaksen entuudestaan. Meillä oli mukanamme pick-up, joka oli tarkoitettu heidän asevoimilleen, ja ilmeisesti pormestari tiesi tästä suunnitelmasta, sillä hän oli selvästi liikuttunut, kun yhtäkkiä ajoimme auton esiin ja ojensimme hänelle avaimet. Tämä oli ensimmäinen varsinaisista luovutuksistamme (auto Lvivissä oli vain jätetty noutopaikkaan).
Lähdimme hiljalleen lähestymään Kiovaa, kulkien lummekkaiden, kaartuvien ja monin paikoin melkein sadunomaisen kauniiden maisemien läpi. Matkan varrella näkyi monia kauniita kirkkoja, joiden kultaiset sipulikupolit kiilsivät ilta-auringossa. Näimme myös muutaman sotilassaattueen tiellä, mutta paljon vähemmän kuin olin odottanut.
Illalla saavuimme Kiovaan ja hotellillemme, joka sijaitsi aivan moottoritien vieressä ja oli erityisesti suunnattu rekka-autoilijoille. Tämä tarkoitti suurta, valvottua parkkipaikkaa ja helppoa pääsyä moottoritielle seuraavana aamuna kohti määränpäitämme. Söimme vaatimattoman illallisen pienen kahvilan tarjoilusta ja menimme sitten nukkumaan. Edessämme oli ollut pitkä päivä ja vielä pidempi tulossa.
Jätä kommentti
Tämä sivu on suojattu hCaptcha-tunnistuksella, ja hCaptchan tietosuojakäytäntöjä ja käyttöehtoja sovelletaan.